Pohjoista Leveyttä

"Thanatos-6, soinen maasto

pudotuslaivue seitsemänviisi

ilmoittautuu, vahvuus kahdeksan

tehtäväparametrit selvät"



"Myrsky on nousussa, kolme on kateissa

moottorit käyvät jo varavirtaa

rotkoon jätetty haavoittuneet

ja kaarti ei antaudu milloinkaan!"



Kuoleman portista valoon!

Uhrausten tietä voittoon!

niin kaikuvat korvissamme

paraatikenttien huudot vielä

vääntyneet ja tukahtuneet

kutsuhuudot tyhjyyteen

koristen ja läähättäen

signaalia hiipuvaa



Katsoin taivaalle kerran läpi taistelun savun

läpi magneettikenttien häiriöiden

yli radioliikenteen käskyjen, huutojen

haavojen tuskan ja väsymyksen.

Katsoin taivaalle hetken ja ymmärsin melkein

kun laivojen fuusiopolttimet leiskui

ja ympäri tuhannet hämärän hahmot

vain pisteinä taktisen näytön näin.

Siis sekunti vielä ja muistaisin sen

miksi meidät on tehty, miten tänne on tultu

vaan sekunti keskellä taistelun pauhun

on pieni ja mahdoton ylellisyys

minun otsaani iskeytyi tyhjyyden yöstä

sen liekkien keskeltä EMP

ja vaivuin pukuni sisällä koomaan

kunnes heräsin jossakin toisaalla



Kerran jäätyy kaikki aine

pimeys ottaa omakseen

joka hiukkashitusen

ja entropia lakaisee

peilin tyhjäks fotoneista

muistoista ja tallenteista

avaruus on tyhjä taulu, aika loputon